Itsenäisyyspäivän Tunnelmia

Lauantaina eli Suomen itsenäisyyspäivänä mietimme, saisimmeko lähdettyä Dublinin keskustaan Suomi-Irlanti -seuran järjestämään Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuteen saksalaisessa evankelis-luterilaisessa kirkossa, pienen kävelymatkan päässä St Stephen's Greeniltä. Laulajaisia ennen olleeseen joulubasaariin (suomalaisia tuotteita Nalle-puurohiutaleista torttutaikinaan ja suklaista ruisleipään) kun emme Saagan taidetunnin takia ehtisi.

Kaupunkireissu voitti siivouksen 6-0, joten puoliltapäivin haimme Saagan ArtZonesta ja ajelimme keskustaan kirkkaankuulaassa säässä.

Ennen lähtöä ripustimme vielä olohuoneen ikkunaan muutamaa päivää aiemmin askartelemamme Suomenliput:

Saimme auton parkkiin St Stephen's Greenin ostarin parkkihalliin ja suunnistimme lounaalle Grafton Streetin Captain Americas -ravintolaan. Ihmisiä totta tosiaan riitti joka puolella.

Onneksemme saimme heti pöydän, vaikka ravintola ihan täpötäysi olikin. Palvelu ei ollut huippunopeaa (no, ei ihme), mutta puolessatoista tunnissa saimme tilattua (pizzaa ja hampurilaisia), syötyä ja jopa maksettuakin.

Ruun mielestä Guinness-tuopilla on kiva valkoinen 'tukka':

Kirkkoon kävelimme ohi St Stephens' Greenin ostarin, joka oli koristeltu kauniisti:

Puistossa riitti vihreyttä ja valoa:

Ja kirkkoon ehdimme kuin ehdimmekin hyvissä ajoin, jopa vartin etuajassa... Pieni kirkko tuli lähes täyteen - satakunta ihmistä, joista suurin osa suomalaisia. Tunnelma oli mukava ja meidän lapsemme istuivat kaikki hienosti alusta loppuun valittamatta ja venkoilematta!

Joulupukkikin kävi paikalla ja jakoi lapsille kettukarkkeja. Lontoon suomalaisen seurakunnan papin luotsaama tilaisuus oli pääsääntöisesti suomenkielinen, mutta joulupukkipa puhuikin vain englantia! Ruun kanssa kävimme hakemassa pukilta karkin - Saaga ei jostain syystä halunnut. Pukki kysyi joka lapsen nimeä ja riemastui kovin Ruun tavatessaan: 'Oh, I know a Rudolf...'

Otin uudella kamerallani useammankin videonpätkän lauluista, mutta koska en vielä ollut juurikaan ehtinyt perehtyä kameran saloihin, huomasin kotona, että jokainen 1-3 minuutin pätkä oli kokoa 175-334Mb eli ei toiveitakaan saada niitä ladattua tänne blogiin sellaisinaan. Meiltä ei tähän hätään löytynyt edes sopivaa softaa videoitten tiivistämiseen, ne kun ovat muotoa .mov (aiemmalla kameralla .avi). (Jos jollakin on kokemusta .mov:ien käsittelystä ja softavinkkejä, otan kiitollisena vastaan :)

Laulujen jälkeen palailimme takaisin St Stpehen's Greenin ostarille joka iltavalaistuksessaan näytti tältä:

Ilmakin alkoi taas illan tulon myötä kylmentyä ja parkissa olleitten hevosten hengitys höyrysi hurjasti (Inari, laita paremmaksi - miten Väinö hönkäilee Suomen paukkupakkasissa?:

Muu perhe jäi hetkeksi kiertelemään ostarissa:

Itse lähdin käväisemään Grafton Streetin Marks&Spencerilla iltapalaa (ja salaisuuksia...) nappaamassa. Väenpaljous oli kasvanut entisestään ja kadulla alkoi olla jo lähes mahdotonta 'kiiruhtaa':

Yritin autosta kuvailla Dublinin jouluvaloja, mutta vastaantulevien autojen valot pilasivat jok'ikisen kuvan.

Reipas Rudolf nukahti puolimatkassa - mielenkiintoinen asento: