Ruu on muutamana viime yönä nähnyt pahoja unia ja yhtenä aamuyönä tuli jopa meidän väliimme nukkumaan, mitä ei tee oikeastaan koskaan. Liekö pikkumiehen mielikuvitus sellaisessa vaiheessa, että uniin tulvii kaikenmoisia kummajaisia. Oli muunmuassa nähnyt unta jostain karusellintapaisesta härvelistä, josta ei ollut päässyt pois.
Toissailtana Ruu tuli sanomaan minulle hyvää yötä ja dialogistamme kehkeytyi seuraavanlainen:
- Äiti, emmää halua mennä nukkumaan.
- No miksi et? Mene nyt sänkyyn, papa lukee teille.
- En mene. Nukkuminen on pahasta!
- Ajattele jotain kivoja juttuja niin saat hyviä unia.
- Joo kai.
- Ja huomenna tuun hakemaan sut eskarista.
- Kiitos äiti.
- Kiitos mistä?
- Sanomisista. Kiitos äiti noista sanoista. Hyvää yötä.
Voi mikä hellyyttävä pikku ukko.
Toissailtana Ruu tuli sanomaan minulle hyvää yötä ja dialogistamme kehkeytyi seuraavanlainen:
- Äiti, emmää halua mennä nukkumaan.
- No miksi et? Mene nyt sänkyyn, papa lukee teille.
- En mene. Nukkuminen on pahasta!
- Ajattele jotain kivoja juttuja niin saat hyviä unia.
- Joo kai.
- Ja huomenna tuun hakemaan sut eskarista.
- Kiitos äiti.
- Kiitos mistä?
- Sanomisista. Kiitos äiti noista sanoista. Hyvää yötä.
Voi mikä hellyyttävä pikku ukko.
4 comments:
Awwww. mikä ihana pieni poika!! :D
Marita, niin on :) Ruulta on aina löytynyt sisäsyntyistä empatiaa ja luontaista kohteliaisuutta, ja se kaikki tulee ihan aidosti sydämestä eikä ole mitään opittuja fraaseja.
voi kyynel miten suloinen Ruu!
MaaMaa, niinpä. Kova halaamaankin ja muutenkin kyselemään, kuinka kukakin voi :)
Post a Comment