Piinapenkki

Kuskinviereistä penkkiä tavataan kutsua pelkääjänpaikaksi. Tänä aamuna oli syytä kutsua kuskinistuinta piinapenkiksi.

Roosalla oli heti aamun alkajaisiksi, kello 8:50, Home Economics -koe (kotitalous). Yleensä Roosa lähtee kotoa aika tarkkaan kahdeksan aikaan ehtiäkseen bussiin. Tänä aamuna kello näytti kuitenkin jo 8:08, kun eteisestä kuului 'moikka' ja ulko-ovi kolahti kiinni.

8:24 kuulin puhelimeni soivan ja tokihan arvasin heti, kuka soittaa ja mitä asiaa...

Lupasin hakea Roosan - bussin jo aikoja sitten ohittaneelta pysäkiltä - ja viedä kouluun. Aikaa oli kuitenkin ihan liian vähän minkäänlaiseen valmistautumiseen, joten laitoin vain kengät jalkaan ja ulkotakin päälle ja otin käsilaukun kainaloon. Menoksi samointein. Kyllä, olin yöpuvussa ja aamutakissa, mutta jos Roosa myöhästyisi kokeestaan, ei uusintamahdollisuutta olisi. Pakko mennä siis. J-P oli suihkussa, Saaga ja Ruu vielä aamupalalla. Frans sentään tajusi vetää ulkovaatteet päälle ja hypätä kyytiini - pääsi kyydissä puoliväliin koulumatkaansa ja ehti ajoissa.

Ruuhkat ovat täällä aamuisin karseat. Oikealle pääsee kääntymään yleensä vain niin, että sekä joku oikealta että joku vasemmalta tuleva (tajuaa) antaa tietä samanaikaisesti. Onneksi antoivat tänäkin aamuna. Jono Malahideen päin kuitenkin mateli ja käskin jo Fransia yhdessä vaiheessa, kun jono kokonaan seisoi, hypätä pois. Mutta tietenkin jalkakäytävän puolen lapsilukko oli kiinni. - Uusi yritys. Kun seuraavan kerran jono pysähtyi, Frans hyppäsi keskiviivan puolelta ulos sopivan turvallisessa välissä.

Sain Roosan kyytiini pysäkiltä ja sitten samanaikaisesti huomasin (ja muistin) että bensavalo paloi. Eikä pelkästään palanut vaan neula oli tasan nollassa. Argh. J-P oli eilisiltana sanonut, että heti aamulla täytyisi tankata. Jostain syystä J-P:llä vain on paha tapa antaa neulan valua ihan 'alas 'ennen kuin menee tankkaamaan, niinkuin nytkin. Räyh. 'Alas' tarkoittaa omasta mielestäni ehkä yhtä pykälää yli nollan, mutta ei ikinä nollaa. Varsinkaan näissä ruuhkissa. (Kerran Tampereella olen ollut vastaavassa tilanteessa ja silloin bensa tosiaankin LOPPUI - 'another story'...)

Sydän kurkussa ja yöpuvussani ajelin siis Roosan koululle ja takaisin kotiin. Kilometrejä kertyi yhteensä hieman alle kymmenen, aikaa tuhraantui puolisen tuntia. Bensa riitti. Huh. Järki ja usko eivät todellakaan meinanneet riittää. Varsinainen piinapenkki siis.

Kotiinpäästyäni J-P lähti viemään Saagaa kouluun ja Ruuta eskariin. Saagan koululle meiltä on matkaa 1,5km ja sieltä Ruun eskariin vajaat 5km. Vasta vietyään Ruun eskariin, J-P oli käynyt tankkaamassa eskarin viereisellä bensiksellä. Huh-huh.

***

Minun piti mennä tänään käymään toimistolla kirjepostit tsekkaamassa vielä ennen joululomia. J-P:n piti Saagan ja Ruun kuskaamisten jälkeen tulla takaisin kotiin ja minun piti heittää J-P töihin, ajella Finglasiin ja kaupan kautta kotiin. Hetki menikin pukeutuessa ja laittautuessa ja ehdin lukea meilejäkin, samalla katsellessani kelloa ja arvellessani, että J-P ihan kohta tulisi. Sitten gmailin chatti alkoi vilkuttaa kummallisesti. J-P:hän se siellä kertoi päässeensä töihin... Ihmettelin J-P:lle, että unohtuikohan jotain. - Joku? - Minä? - Minulle auto?

Muisti sentään ja tuli lopulta. Ja ihan inhimillistähän tuo, tässä sählingissä :)

Pääsin toimistolla käymään ja sain hommat hoidettua. Puoliksi poutasää muuttui puolenpäivän jälkeen kaatosateeksi. Tuuli meinasi paikka paikoin ottaa auton kylkeen ihan kunnolla.

Iltapäivällä kaikki sentään on mennyt ainakin tähän mennessä ihan suunnitellusti.