Uuteen maahan muuttaessa (tai vaikkapa vain matkaillessa) kiinnittää ensimmäisenä huomionsa hintoihin. Mitä maito maksaa? Entä bensalitra? Mistä löytyy itselleen mieluisin ruokakauppa? - Ja kuinka ihanaa onkaan mennä täyttämään tyhjät kaapit kaikella tarpeellisella: jauhopusseilla (self-raising or not and why not), mausteilla, öljyillä, ketsupeilla (onko Heinz sittenkään parempaa kuin Tescon halppis), rusinoilla, mehuilla, ja - "pavuilla, pekonilla, viskillä ja läskillä…" Missä ovat paikalliset erikoisuudet, missä ovat parhaat kala- ja lihakaupat?
J-P kaipaa Suomesta (Tampereelta) Olvin Tumman lisäksi Pajuniemen Saunapalvia, Branderin vuokaranskaa, Madrigal -juustoa, Stockan 100-vuotiskahvia, Emboa ja Fazerin Sinistä. Minä kaipaan lähinnä ruisleipää - Vaasan ruispaloja tai jotain muuta ’rehellistä’ ruista. Onneksi Suomi-vieraamme osaavat pitää meidät ’leivässä’ ja etenkin kahvissa. Vessapaperitestaus on edelleen 7 kuukauden jälkeen käynnissä – ehkä pian osaamme päättää Tescon halppiksen ja Aldin kukallisen välillä...
Suomessa olimme tottuneet käymään kaupassa kerran viikossa ja korkeintaan täydentämään maito&leipävarastoa kerran viikossa. Sekä edellisessä että nykyisessä talossamme täällä Irlannissa jääkaappi on onnettoman pieni. Vaati erityissuunnittelua saada Firenzestä tuomani prosciutto -kinkku mahtumaan yhtään minnekään. Käyn siis ruokaostoksilla ainakin 3 kertaa viikossa. Aikaavievää touhua.
Siitä olen iloinen, että meillä on kodinhoitohuone, jossa on sekä pesukone että kuivausrumpu. Ja ovi, jonka taakse sulkea piiloon lajittelemattomat pyykit :)
1 comment:
Jostain syystä pyykki- ja jääkaappikuvat naurattivat kovasti. :) Eikö kuivausrumpu olekin ihana? Mä en varmaan enää osaisi olla ilman, kun siihen on tottunut.
Post a Comment