Etätyön Iloja

Teen aina silloin tällöin töitä kotoa, kun ei ole kovin kiireistä – tällä viikolla eilen ja tänään. Säästyn ruuhkassa ajamiselta, saan kuunnella toisella korvalla pikku Ruun höpöttelyjä, ehdin kurkata koululaisten läksyjä, saatan nukkua pienet päivätirsat, pääsen aloittamaan iltaruoan tekemisen aiemmin kuin toimistopäivinä, ja pyykinpesu- ja kuivauskin sujuvat hyvin töitten lomassa. Sämpylätaikina nousee itsekseen ja ’kahvitauon’ aikana ehtii hyvin leipoa. Ja varsinaiset työt sujuvat vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin toimistolla, jolleivät tehokkaamminkin, kun pääsen aloittamaan työpäivän aikaisemmin eikä tarvitse laittautua - kunhan vetää verkkarit jalkaan ja avaa tietsikan…

***

Aamulla oli taas hauska keskustelu pikku Ruun kanssa. Ruu kampeutui pystyyn aivan umpiunesta, kun menin herättelemään Saagaa kouluun. Silti pikkumies tihrusti heti, näkyykö niityllä heppoja ja kun näkyi, Ruu ilmoitti, että ’tolla ratsastelen’. Hetkeä myöhemmin keskustelu siirtyi autoon, joka oli kylmän yön jäljiltä märän näköinen (Oli ilmeisesti ensimmäisen kerran ollut miinuksen puolella: takalasista piti skrapata kuuraa!) J-P sanoi, että auto on paitsi märkä myös likainen. Ruun kanssa pohdittiin, voisiko auton kantaa yläkertaan kylpyyn. Kun arvelin, ettei sysleri mahdu ammeeseen, Ruu totesi rauhallisesti, että ’likaisella ajellaan’.