Guinness-maassa

Irlannissa kun ollaan, on tietenkin pakko kirjoittaa Guinnessistä. J-P:stä on (Olvin tumman puuttessa ;) tullut Guinnesin ystävä ja itsekin tykkään siitä joittenkin ruokien kanssa. Guinness sopii erinomaisesti myös ruoanlaittoon: Guinnessissä haudutettu lammaspata tai corned beef (suolattu naudanpaisti) ovat herkkujamme, ja olenpa käyttänyt sitä kakkumausteenakin.

Guinness on tummana stouttina vähäkalorisempaa kuin lager-oluet ja sen GI-arvo on alhaisempi. Draught Guinnesissa on alkoholia noin 4,2% eli se on selvästi miedompaa kuin keskiverto suomalainen keskiolut. Guinnessia onkin Irlannissa mainostettu terveysvaikutteisena juomana: ‘Guinness for Strength’ tai ‘Guinness is Good for You’. Kohtuullisuutta ei kuitenkaan olla unohdettu: ‘A Guinness A Day’.

Jokunen viikko sitten Guinnessillä oli internetissä promootiokampanja: jos täytti nettilomakkeen ja jos sattui olemaan muutaman sadan ensimmäisen joukossa, sai kotiin paketin, jossa oli Guinness Rugby t-paita, lasinen tuoppi, rugbyjuliste ja kuponki, jolla sai hakea kaupasta kaksi tölkkiä tuota tummaa vaahtopäätä itseään. Saimme J-P:n kanssa molemmat pakettimme ja ilahduimme ‘arpaonnestamme’. Mutta ei siinä kaikki: kaksi viikkoa sitten saimme uudet kupongit, jotka oikeuttivat taas kahteen Guinness-tölkkiin. Ja maanantaina kolahti postiluukusta jälleen kaksi yhteensä neljän tölkin arvoista kuponkia. Höveli herra tuo Guinness.

Guinness Storehouse on yksi lempinähtävyyksistämme Dublinissa. Siellä viihtyvät kaikenikäiset ja kauniilla säällä näkymät tornista ovat upeat. Perhelippu (2 aikuista ja 2-4 lasta) maksaa 30€ ja lipun hintaan sisältyy tuopilliset Guinnesia aikuisille ja limsalasilliset lapsille tornin huipulla. Storehouse näyttää olevan vuodenajasta riippumatta aina täynnä matkailijoita, joten sinne kannattaa mennä viimeistään puoliltapäivin, ettei käy niinkuin Sitruunakerhon toukokuiselle Dublinin kokoukselle: jono oli ainakin parisataa ihmistä pitkä, joten 'kokous' piti siirtää dublinilaiseen olohuoneeseen muutaman korttelin päähän.

Guinness on vahva brändi kaikkialla Irlannissa ja logon tunnistaa jokainen. Pikku Ruun ensimmäinen ‘englanninkielinen’ sana oli ‘Guinness’ ja kaupungilla ollessamme Ruu hauskuuttaa itseään ja meitä bongailemalla Guinness-kylttejä milloin mistäkin. On uskomatonta, miten 2-vuotias lapsi voi tunnistaa brändin sellaisestakin mainoskyltistä, jota aikuisen pitää tutkia tovi, että varmistuu asiasta!

PS Jos Guinnessin maku ei miellytä, voi aina nostaa maljan Mustaa Samettia: shamppanjalasiin puolet Guinnessiä ja toinen puoli kuohuviiniä. Sláinte!