Aamusella, heitettyäni Saagan kouluun ja J-P:n töihin, ajelin Lidliin ja Tescoon viikonlopun ruokaostoksille. Lidlissä käytyäni sompailin sitten parkkipaikalla täyttä ostoskärryä työnnellen takaisin autolle. Aurinko häikäisi aurinkolaseista huolimatta ja silmät sirrillään pysähdyin sen parkkiruudun viereen, jossa 'syslerimme' (Chrysler Voyager) nökötti. Kaivoin avaimen laukusta ja painoin kaukolukitusnappulaa avatakseni ovet. Mitään ei tapahtunut. Painelin nappulaa uudestaan ja uudestaan ja ajattelin sitten, että avaimen 'akusta on patterit loppu'(*). No, eipä siinä mitään: työnsin avaimen takakontin lukkoon ja avasin luukun. Aloin jo kurkotella kärryistä ensimmäisiä kasseja, kun huomioni kiinnittyi ihan oudonnäköisiin sateenvarjorattaisiin takakontissa. - Mitä ihmettä? Ensimmäiseksi tuli mieleen, että J-P on jostain bongannut hylätyt rattaat ja poiminut ne kyytiin (täällä ihmiset todellakin heittävät ihan validia kamaa roskiin tai 'unohtavat' tavaroita minne sattuu). Seuraavaksi näin ihan vääränväriset lasten kumpparit ja niitten vieressä paketin ihan vääränmerkkistä vessapaperia. Hups, eihän tämä kai olekaan meidän auto... mutta ihan omalla avaimellani minä sen takakontin avasin! Ja sain vielä takaisin lukkoonkin. Onneksi parkkipaikalla ei juuri silloin liikkunut ketään ja Lidlin kärrykatoksen vieressä istuskeleva kerjäläismummokaan ei näyttänyt huomaavan, kun vaivihkaa kävelin muutamaa parkkiruutua kauemmas sen oikean syslerin luo.
Että silleen.
Tämä väärä sysleri oli musta ja meidän on tummanvihreä. Väärän syslerin rekisteröintivuosi näytti kilven mukaan olevan 1998, meidän on vuosimallia 2001. Väärässä syslerissä ratti oli oikealla puolella, meillä taas väärällä puolella. - Mutta ei kai siltikään oikean avaimen olisi pitänyt väärän auton lukossa toimia? Onko Herra Sysler ehkä asentanut autoihin lukkoja jonkinlaisiin todennäköisyyslaskelmiin nojaten: jos laitamme yhteen Suomen markkinoille vuonna 2001 tulevaan autoon samanlaisen lukon kuin jo laitoimme yhteen vuonna 1998 Irlannin markkinoille tulleeseen autoon, todennäköisyys on niinjaniinmontapromillensadasosaa, että kukaan ikinä huomaa mitään...
Ehkä seuraavallakin kauppareissulla ihan varmuuden vuoksi kokeilen naapurisyslerin lukkoa. Ja jos aukeaa, sitten ei enää voi puhua sattumasta.
----------------------------
(*) Joskus 90-luvun puolivälissä, kun kännykät löysivät tiensä jokaisen taskuun, kuulimme Tampereen Stockalla tämän mieleenpainuneen ja meidän puheisiimme elämään jääneen lausahduksen. Joku nuorimies puhui kännykkäänsä ja sanoi sitten kuuluvalla äänellä: 'Hei nyt mun täytyy lopettaa, kun mun akusta on ihan just patterit loppu'.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Taivas :D Enpä olisi uskonut että noin voi käydä! Pääseeköhän meidän volvoonkin joku muukin... Tosin siinä ei hyvä häviäis jos sen joku veisi ;)
Kiva tuo tidän voileipä baari ja siellä on vissiin ollut aika lämmmintä kun Roosa on noin ruskea. Täällä oli taas aamulla 6 astetta, hhrrr...
Hihiiii, olipas sattuma ja hauskasti kirjoitettu.
Mukavaa viikonloppua!
Itse asiassa ei niin kauhean outo tilanne. Joskus aikoinaan A-V huomasi vasta kuskinpaikalla istuessaan, ettei ollutkaan iskän saabi vaan jonkun muun. Ja ihan avaimella meni sinnekin...
Sanovat että jos lukko on kovin likainen niin se aukeaa vaikka jäätelötikulla (demottu on), koska lukon haitat on jumittuneet pysyvästi oikeaan asentoon. Eikä tarvi olla edes sysleri, katot vaan vanhimman ropposen siltä parkkikselta ja menet sisään. Virtalukko lienee yleensä puhtaampi eli tuskin sentään käyntiin lähtee.
Post a Comment