Kun muutimme Malahideen maaliskuun alussa, haimme samantien paikalliset PPS-numerot koko perheelle. Tämä tiesi suomalaisen sosiaaliturvan päättymistä, muun muassa lapsilisien lakkaamista.
Ensi töikseni printtasinkin netistä irlantilaisen lapsilisähakemuksen (jälkeenpäin ajateltuna ei oikein sovi kuvioon, että sellaisen sai netistä, todennäköisempää olisi ollut juosta vähintään kolmelle luukulle ainakin kolmessa eri kaupungissa ja saada joka virkailijalta erilainen blanketti...). Hakemuksen täyttämisessä ei ollut ongelmia, mutta tarvittavien liitteitten keräämisessä sitäkin enemmän.
Lapsilisähakemukseen kun tarvitaan:
- syntymätodistukset
- kouluikäisistä lapsista läsnäolotodistus koulusta
- alle kouluikäisistä lapsista todistus joko perhelääkäriltä tai poliisilta, että lapsi on se kuka hänen pitäisikin olla ja asuu siellä, missä hänen ilmoitetaan asuvan
- todistukset vanhempien työnantajilta työsuhteen laadusta ja kestosta
- jokin talouslasku, esim. sähkölasku, joka todistaa, että hakija/perhe asuu siellä missä ilmoittaa asuvansakin
Koulusta ja työnantajilta saatujen todistusten kanssa ei ollut pienintäkään ongelmaa ja talouslaskujakin alkoi tipahdella luukusta tasaiseen tahtiin heti alkuunsa, joten sellainen saatiin helposti mukaan. Saagan ja Ruun kanssa J-P meni poliisiasemalle ja otti mukaan paitsi lasten passit myös muutaman talouslaskun. Ystävällinen garda oli luvannut todistusasian hoituvan, kunhan joku tietty poliisi olisi paikalla jonakin tiettynä ajankohtana. Uusi retki poliisiasemalle ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, tämä 'tietty' poliisi kun oli ilmoittanut J-P:lle, ettei tunne meitä eikä siksi voi moista todistusta kirjoittaa. Tässä vaiheessa olisi kai pitänyt vilauttaa ruskeaa kirjekuorta asian ripeyttämiseksi. Tai ehkä pyytää poliisia kirjoittamaan vaikkapa ylinopeussakko, jotta 'tutustuttaisiin'.
Lääkärille siis todistusta anelemaan. Normaali lääkärinpalkkio lähimmällä lääkäriasemallamme on 60€, mutta toisesta lapsesta samalla käynnillä tulee sentään vain 20€:n lisämaksu. Lääkäri ihmetteli alkuun, miksi kaksi täysin terveennäköistä lasta hänen vastaanottohuoneessaan istuu, mutta sentään asian kuultuaan kirjoitti todistuksen. Pelkäsimme nimittäin hieman, ettei lääkäristäkään olisi apua, ennenkuin lapsillamme olisi edes jonkinlaista sairaushistoriaa täällä.
Koko lasten todistusrumba tuntui kaikenkaikkiaan täysin turhalta, koska lapsillamme oli jo lapsilisänhakuhetkellä irlantilaiset PPS-numerot ja ne saadakseen meidän oli pitänyt todistaa asuinpaikkamme ja käydä sekä lasten että passiensa kanssa PPS-virastossa, joka kuitenkin on osa samaa Irlannin Social Welfare -'puljua'. Keskusrekisteri hoi?
Tässä vaiheessa arvelimme optimistisina, että meillä on kaikki tarvittavat liitteet, koska Suomessahan ei syntymätodistuksia tunneta. Virastoon siis kiikuttamaan paperinippua. Ja ihmetykseksemme löysimme ko. viraston (sekään ei aina ole itsestäänselvää, että virasto on siellä missä sen pitäisi olla). Virkailija kävi hakemuksemme läpi ja ilmoitti, että ilman syntymätodistuksia asia ei etene yhtikäs minnekään. Yritimme selittää, ettei Suomessa ole syntymätodistuksia - tuloksetta. Pienen mietintähetken jälkeen virkailija päätyi neuvomaan meidät toiseen virastoon, josta saisimme syntymätodistukset. Kuulosti perin oudolta - miten ihmeessä Suomessa syntyneille lapsillemme voitaisiin Irlannissa kirjoittaa syntymätodistukset?
Eikä voitukaan. Toisen viraston toinen virkailija oli sentään hyvin avulias ja yritti keksiä, millä mahdollisella dokumentilla syntymätodistuksen voisi korvata. Kela-kortilla kenties? Eipä kelvannut sekään.
Suomen suurlähetystössä arveltiin, että virkatodistus saattaisi olla lähin vastaava paperi, koska siitä selviää, että meidän lapsemme ovat meidän lapsiamme. Parin viikon odottelun jälkeen sain postissa suomenkielisen virkatodistuksen ja suureksi yllätykseksemme se kelpasi sinällään ilman virallista käännättämistä.
Kesäkuun 11. päivänä meillä oli vihdoin ja viimein koko pinkka kasassa ja pääsimme ojentamaan sen virkailijalle ilman bumeranginpelkoa eteenpäin toimitettavaksi Letterkenny-nimiseen paikkaan pohjoisemmassa Irlannissa, siellä kun 'keskitetyn tehokkaasti' (hahhah) hoidetaan koko maan lapsilisäasiat. Paikallistoimiston virkailija muisti pahoitella meille, että Letterkennyssä on 'juuri nyt vähän ruuhkaa' ja päätöksen saamisessa voi kestää 'pari kuukautta'.
Elokuun loppupuolella soitin Letterkennyn social welfare -yksikköön ja jonotettuani puhelimessa reilun tunnin, sain kuulla, että tuo tehokas lapsilisälaitos käsitteli tuona kyseisenä elokuun päivänä helmikuun lopussa tulleita hakemuksia ja että siitä voisi arvioida, että meidän hakemuksemme käsitellään jouluun mennessä. Puolen vuoden jono siis. Hienoa.
Tänään soitin jälleen lapsilisäpäätöksen perään, ja mies puhelimessa kertoi, että juuri tänään (14.11. 2007) käsittelyssä ovat 18. huhtikuuta tulleet hakemukset ja meidän vuoromme tulisi 2-3 kuukauden kuluttua. Prkl.
Saahan ne lapsilisät sitten juu takautuvasti, mutta nopeamminkin voisi homma toimia!
Ensi töikseni printtasinkin netistä irlantilaisen lapsilisähakemuksen (jälkeenpäin ajateltuna ei oikein sovi kuvioon, että sellaisen sai netistä, todennäköisempää olisi ollut juosta vähintään kolmelle luukulle ainakin kolmessa eri kaupungissa ja saada joka virkailijalta erilainen blanketti...). Hakemuksen täyttämisessä ei ollut ongelmia, mutta tarvittavien liitteitten keräämisessä sitäkin enemmän.
Lapsilisähakemukseen kun tarvitaan:
- syntymätodistukset
- kouluikäisistä lapsista läsnäolotodistus koulusta
- alle kouluikäisistä lapsista todistus joko perhelääkäriltä tai poliisilta, että lapsi on se kuka hänen pitäisikin olla ja asuu siellä, missä hänen ilmoitetaan asuvan
- todistukset vanhempien työnantajilta työsuhteen laadusta ja kestosta
- jokin talouslasku, esim. sähkölasku, joka todistaa, että hakija/perhe asuu siellä missä ilmoittaa asuvansakin
Koulusta ja työnantajilta saatujen todistusten kanssa ei ollut pienintäkään ongelmaa ja talouslaskujakin alkoi tipahdella luukusta tasaiseen tahtiin heti alkuunsa, joten sellainen saatiin helposti mukaan. Saagan ja Ruun kanssa J-P meni poliisiasemalle ja otti mukaan paitsi lasten passit myös muutaman talouslaskun. Ystävällinen garda oli luvannut todistusasian hoituvan, kunhan joku tietty poliisi olisi paikalla jonakin tiettynä ajankohtana. Uusi retki poliisiasemalle ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, tämä 'tietty' poliisi kun oli ilmoittanut J-P:lle, ettei tunne meitä eikä siksi voi moista todistusta kirjoittaa. Tässä vaiheessa olisi kai pitänyt vilauttaa ruskeaa kirjekuorta asian ripeyttämiseksi. Tai ehkä pyytää poliisia kirjoittamaan vaikkapa ylinopeussakko, jotta 'tutustuttaisiin'.
Lääkärille siis todistusta anelemaan. Normaali lääkärinpalkkio lähimmällä lääkäriasemallamme on 60€, mutta toisesta lapsesta samalla käynnillä tulee sentään vain 20€:n lisämaksu. Lääkäri ihmetteli alkuun, miksi kaksi täysin terveennäköistä lasta hänen vastaanottohuoneessaan istuu, mutta sentään asian kuultuaan kirjoitti todistuksen. Pelkäsimme nimittäin hieman, ettei lääkäristäkään olisi apua, ennenkuin lapsillamme olisi edes jonkinlaista sairaushistoriaa täällä.
Koko lasten todistusrumba tuntui kaikenkaikkiaan täysin turhalta, koska lapsillamme oli jo lapsilisänhakuhetkellä irlantilaiset PPS-numerot ja ne saadakseen meidän oli pitänyt todistaa asuinpaikkamme ja käydä sekä lasten että passiensa kanssa PPS-virastossa, joka kuitenkin on osa samaa Irlannin Social Welfare -'puljua'. Keskusrekisteri hoi?
Tässä vaiheessa arvelimme optimistisina, että meillä on kaikki tarvittavat liitteet, koska Suomessahan ei syntymätodistuksia tunneta. Virastoon siis kiikuttamaan paperinippua. Ja ihmetykseksemme löysimme ko. viraston (sekään ei aina ole itsestäänselvää, että virasto on siellä missä sen pitäisi olla). Virkailija kävi hakemuksemme läpi ja ilmoitti, että ilman syntymätodistuksia asia ei etene yhtikäs minnekään. Yritimme selittää, ettei Suomessa ole syntymätodistuksia - tuloksetta. Pienen mietintähetken jälkeen virkailija päätyi neuvomaan meidät toiseen virastoon, josta saisimme syntymätodistukset. Kuulosti perin oudolta - miten ihmeessä Suomessa syntyneille lapsillemme voitaisiin Irlannissa kirjoittaa syntymätodistukset?
Eikä voitukaan. Toisen viraston toinen virkailija oli sentään hyvin avulias ja yritti keksiä, millä mahdollisella dokumentilla syntymätodistuksen voisi korvata. Kela-kortilla kenties? Eipä kelvannut sekään.
Suomen suurlähetystössä arveltiin, että virkatodistus saattaisi olla lähin vastaava paperi, koska siitä selviää, että meidän lapsemme ovat meidän lapsiamme. Parin viikon odottelun jälkeen sain postissa suomenkielisen virkatodistuksen ja suureksi yllätykseksemme se kelpasi sinällään ilman virallista käännättämistä.
Kesäkuun 11. päivänä meillä oli vihdoin ja viimein koko pinkka kasassa ja pääsimme ojentamaan sen virkailijalle ilman bumeranginpelkoa eteenpäin toimitettavaksi Letterkenny-nimiseen paikkaan pohjoisemmassa Irlannissa, siellä kun 'keskitetyn tehokkaasti' (hahhah) hoidetaan koko maan lapsilisäasiat. Paikallistoimiston virkailija muisti pahoitella meille, että Letterkennyssä on 'juuri nyt vähän ruuhkaa' ja päätöksen saamisessa voi kestää 'pari kuukautta'.
Elokuun loppupuolella soitin Letterkennyn social welfare -yksikköön ja jonotettuani puhelimessa reilun tunnin, sain kuulla, että tuo tehokas lapsilisälaitos käsitteli tuona kyseisenä elokuun päivänä helmikuun lopussa tulleita hakemuksia ja että siitä voisi arvioida, että meidän hakemuksemme käsitellään jouluun mennessä. Puolen vuoden jono siis. Hienoa.
Tänään soitin jälleen lapsilisäpäätöksen perään, ja mies puhelimessa kertoi, että juuri tänään (14.11. 2007) käsittelyssä ovat 18. huhtikuuta tulleet hakemukset ja meidän vuoromme tulisi 2-3 kuukauden kuluttua. Prkl.
Saahan ne lapsilisät sitten juu takautuvasti, mutta nopeamminkin voisi homma toimia!
No comments:
Post a Comment