Sitruunakerho: Konferenssin 4. Päivä

Lauantain, 14.marraskuuta aloitimme J-P:n valmistamalla irkkuaamiaisella: munaa, pekonia, black & white puddingeja, pikkunakkeja, papuja ja paistettuja tomaatteja. Ravitseva alku pitkälle päivälle ja Inari ja Merja jopa santsasivat, niin ettei suihkussa olleelle Mainille meinannut jäädä kuin mustaamakkaraa (taisi olla taktinen veto arpoa Mainille aamun viimeinen suihkuvuoro...):

Sitruunasviittikin näytti pysyneen järjestyksessä vielä lauantaiaamuna (tämä tosin on jälleen Mainin ottama kuva, joten kuvamanipulaation mahdollisuutta epäillään). - Nyt ei kyllä tullut otettua kuvaa niistä tyhjistä paperikasseista sviitin ulkopuolella. Niitä kun oli ainakin 50. Tai 68... siististi taiteltuna sisäkkäin, jotta tarkkaa määrää olisi mahdotonta arvioida.

Konferenssin viimeisen päivän ohjelmassa oli ekskursio Dublinin keskustaan. Virkeinä ja pirteinä ehdimme jo varttia vaille kymmenen bussiin. Siitä huolimatta että Maini paitsi vaihtoi housut ja kampasi tukan, myös kävi vessassa ja pesi hampaat.

Bussin yläkerrassa on tunnelmaa - ja saatiin etupenkki :D


Mainin kuvailemia maisemia bussin ikkunasta:

Keskustassa eräitten piti heti rynnätä urheilukauppaan, vaikka oltiin varta vasten sovittu, että mennään pubiin..:

Madigans Bar tuli ensimmäisenä vastaan:






O'Connell Streetilläkin oli joulutunnelmaa:



Hiekan'veistäjä' Mary Streetillä:


Olisko banaanimummon duuni vähemmän stressaavaa...?

Kirkonkin kävimme katsastamassa sisältä ja ulkoa, mutta emme jääneet. Ruokalista kun on aika onneton:

Mainin pakollinen Liffey-kuva - 'että tietää käyneensä Dublinissa':


Tätä harppua näkee useinkin juuri tässä kadunkulmassa lähellä Grafton Streetiä:

Olisimme menneet mainioon Porter Houseen lounaalle, mutta rugbymatsien katsojat näyttivät täyttäneen koko keskustan pubintapaiset ja niitä screenien edessä tuoppejaan heiluttavia, äänekkäitä miehiä oli ihan liikaa ja ihan kaikkialla...

Stags Headista saimme onneksemme viimeisen tyhjän pöydän, ja vaikka sielläkin pörräsi rugbypaitamiehiä, screeniä ei näkynyt missään.

Ruokaa odotellessamme aloimme tosin pohtia, voisiko Sitruunakin edes kerran kokeilla penkkiurheilun riemua aidossa pubiympäristössä. Yksimielisesti päätimme heittäytyä aiheeseen, jos siihen saisimme vielä loppupäivän aikana mahdollisuuden.

Stags Headin ruoka oli oivallista. Suomisitruunoille maistui fish&chips:

Itse, jonkinmoisen yliannostuksen ranskalaisiin saaneena, tilasin lohibagelin ja se maistui mainiolta. Sitruunalohko luonnollisesti kruunasi kaiken:

Merja tykästyi pikkupusseissa olevaan brown sauceen ja alkoi jo työntää tyhjiä pusseja meidän muittenkin lautasten vierille, ettei näyttäisi ihan liian addiktilta... (huomatkaa varsin viaton ilme kuvassa):

Lounaan jälkeen käveleskelimme Temple Barin läpi kohti O'Connell Streetiä. Edelleen yksimielisellä päätöksellä emme menneet ainakaan allaolevaan pubiin urheilun pubiyhteisöllistä riemua kokemaan:

Sen sijaan menimme tänne:

Screenejä oli edessä ja takana, meteli oli melkoinen ja kaiken lisäksi jouduimme seisomaan. Hurmiontunne jäi kuitenkin suht vähäiseksi, vaikka yritimme tiirailla ja pohtia ketkä pelaavat, onko laji edelleen rugby, kumpi joukkue johtaa, minkänimisiä pelaajia joukkueissa on, miksi pelaajat aina välillä heittäytyivät yhteen isoon kasaan (ja joutuvatko pelaajat tämän takia ehkä treenaamaan myös painia) ja onko pelissä pallokin (kasan alimmaisena, veikkailimme). Hurrata emme uskaltaneet, koska emme tienneet kumpaa joukkuetta olisi pitänyt kannattaa (kannattavatko irkut enemmän australialaisia kuin uusseelantilaisia??)

Luovan urheilutauon jälkeen ilta oli jo alkanut hämärtyä ja O'Connell Streetin joulukuusentapainen näytti valoisat puolensa:

Kirjakaupassa ja ruokakaupoissa käymisen jälkeen ajattelimme ehtiä viideltä lähtevään bussiin. Olimme pysäkillä kolme minuuttia yli ja koska bussit täällä harvoin tulevat ajallaan, arvelin, että ehdimme ajoissa. Kymmenen yli viisi kysyin vieressäni seisovalta tytöltä, mitä bussia tämä odotti, mutta tyttö ei tiennyt, odottiko tasan viideltä lähtevää vai kaksikymmentä minuuttia yli lähtevää, jolla taas ei pääsisi meitä lähimmälle pysäkille.

Sitruunat tahtoivat pysäkillä seisomisen sijaan vielä kerran kokemaan penkkiurheilua Publinissa, joten suunnistimme korttelin päähän lämpimään. Nyt screeneillä pelasikin sitten Irlannin joukkue (nyt en kyllä muista vastustajaa), joten oli helppo yhtyä paikallisten kannustukseen. Hauskinta kokemuksessa oli tosin se, että pubin toisessa päässä olevassa teeveessä ottelu tuli parin sekunnin viiveellä verrattuna toisen pään telkkariin. Nopeat syövät hitaat ja sitä rataa...

Seuraava bussi tuli ajallaan (tai vaihtoehtoisesti me olimme pysäkillä ajallamme tai todennäköisesti sekä-että). Oli ilmeisesti konferenssin epävirallisen wrap-upin aika, sillä Maini aloitti bussikeskustelun toteamalla, että 'olipahan harvinaisen kuiva reissu'. Siitä virisikin sitten moniulotteinen ja -selitteinen sitruunakeskustelu, jossa pohdittiin, oliko reittiemme varrella tarpeeksi pubeja, ehtikö Maini ajoissa vessaan vai oliko konferenssi kaikinpuolin niin tylsä ja pitkäpiimäinen, että sitä kuivaksikin olisi saattanut luonnehtia. Aluanalkaen Maini oli toki vain tarkoittanut, että säästyimme sateelta, niin harvinaiselta kuin se tällä saarella kuulostaakin. - Kokonaiset neljä vuorokautta ilman kunnon ryöppyä niskaan. Ainoastaan perjantaiaamuna Blanchardstowniin ajaessa tuulilasiin tuli pientä tihkua. (Tänään maanantaina onkin sitten satanut aika ajoin ihan riittämiin. toim.huom.)

Kotona Gainsborough'ssa J-P oli jo aloittanut illallisvalmistelut. Alkuruoaksi katkarapusalaattia, pääruoaksi lasagnea J.P.Chenet -punaviinin kanssa (kiitoksia, Sitruunat :) ja jälkkäriksi marenki-suklaavanukasta sekä irkkukermaa.

Niin se aika taas riensi. Niisk. Hyvässä seurassa olisi viihtynyt pitempäänkin. Kiitokset!

Sunnuntaiaamuna taksi vei Sitruunat lentokentälle heti aamuviiden jälkeen. Suomisitruunoitten sisäiset kellot olivat kuulemma jo ehtineet kääntyä irkkuaikaan ja maanantaiaamu oli ollut normaaliakin kamalampi kokemus.

Kevään kaupunkilomaa odotellessa jatkamme sitruunointia tahoillamme ja suunnittelemme sitruunablogin perustamista.