Mukavan sitruunavisiitin jälkeen piti alkaa mukava arki. Vaan ei alkanutkaan. Oma vajaa viikko sitten alkanut köhäni tuntuu hiipuvan kovin hitaasti - onneksi taisin tällä kertaa sentään välttyä poskiontelotulehdukselta. Ruu taas siirtyi vatsataudista sujuvasti köhän puolelle ja oli eilen vielä kotona eskarista.
Ja niin oli tänäänkin. Vaikka ei pitänyt.
Illalla Ruu meni nukkumaan jo erittäin terveenoloisena, mutta sitten heräili puoliltaöin (ei ollenkaan normaalia, ei ole oikeastaan ikinä valvonut ja valvottanut näin) ja unenpöpperöisenä itki, huusi ja yski eikä meinannut rauhoittua ollenkaan. J-P hyssytteli Ruuta reilun tunnin verran, sitten minä siirryin Ruun kanssa olkkariin ja katselimme Mikki Hiiren Joulu -DVD:tä aamuyöllä kahdesta kolmeen. Jippii... Ruu halusi milloin kaakaota, milloin mehua, mutta uni ei kelvannut. (Olisin tottavie voinut vaikka leipoa pullia, jos pikkumies olisi niitä vaatinut unilääkkeeksi.) Kahdesti Ruu simahti sohvalle ja toisen kerran jälkeen - aamuneljältä - jäi lopulta tuhisemaan sänkyynsä, kun olin raukkaparan sinne kantanut.
Huomenna Ruu menee jo eskariin. Varmasti. Nimittäin kun äsken nuokuin nojatuolissa Ruun katsellessa telkkaria, niin peräti kahdesti ja takuulla juuri sillä sekunnilla, kun olin torkahtamassa, tuo pikkuriiviö tuli viereeni ja huusi kovalla äänellä 'pöö äiti'. Terveen nuoren miehen merkki.
***
Saagan hammaskeiju ei ole saapunut vieläkään. Saaga on kokeillut kaikenlaista ompunpuraisemisesta omin sormin nyppäisyyn, mutta ei ole auttanut. Fransilta sen sijaan eilen koulussa lähti pitkään heilunut kulmahammas ja siitäpä pikkusisko tuli kovin kateelliseksi. Linnut sirkuttavat takassa, mutta keijunsiipien suhinaa ei vain kuulu.
***
Roosan sydänystävä Sesilia muutti viime torstaina Dar es Salaamiin, Tansaniaan. Roosa ja toinen ystävänsä Tanya viettivät torstaiaamupäivän Sesilian luona ja Starbucksissa (annoimme Roosalle luvan olla poissa koulusta), ennenkuin Sesilian ja vanhempiensa piti lähteä lentokentälle. Haikeita tunnelmia. Nyt Roosa odottelee, että Sesi saa nettiyhteydet kuntoon ja pääsevät edes chattailemaan.
***
Viime torstaina meillä oli vanhempainkeskustelu Fransin mukavan opettajan Ms Vaugh'n kanssa. Emme kumpikaan J-P:n kanssa olleet tavanneet opea aiemmin, ja koko syksynä emme olleet kuulleet opelta sen enempää positiivista kuin negatiivistakaan Fransin koulunkäynnistä, joten emme oikeastaan tienneet, mitä odottaa. Useimmista kokeista Frans on saanut täysiä pisteitä - jopa iiristä, joka viime vuonna vielä takkuili - joten toki tiesimme kaiken sujuvan hyvin.
Ms Vaugh aloitti kehumalla Fransin englannintaitoja. Poika, joka puolitoista vuotta sitten osasi vain muutaman englanninsanan, kirjoittaa nyt 3-4 sivua tekstiä - hienoja ja lennokkaita tarinoita - ilman ainuttakaan virhettä! Ja puhe sujuu myös. Matematiikka on myös erinomaisen tasolla, samoin reaaliaineet ja liikunta. Iirikin alkaa olla jo 'very good' viimevuotisen tyydyttävän sijaan. - Ja lopuksi opettaja totesi vaatimattomasti, että jos Fransin taidot kehittyvät tätä vauhtia, poikamme on parin vuoden kuluttua 'genious'. - Mitä tuohon nyt sitten lisäisi. Muuta kuin että meille on haaste saada Frans pysymään kiinnostuneena koulunkäynnistä ja uuden oppimisesta. Ja kuitenkin yrittää olla kitkemättä pois kaikkea hajamielisyyttä, jotta luovuudelle ja omille ajatuksillekin jää tilaa. Sillä niitä riittää. Kotona laatikot ja nurkat pursuilevat Fransin piirtämiä sarjiksia ja kirjoittamia tarinoita, muunmuassa.
***
Lähiviikkojen ohjelmassa ei ole mitään erityisempää ja vieraskalenterimmekin näyttää typötyhjää. Ihan outoa. Ruunkin mielestä. Eilisaamuna Ruu nimittäin herättyään kysyi ihan ensimmäiseksi: 'Ketkä meille nyt tulee kylään?'
Ja niin oli tänäänkin. Vaikka ei pitänyt.
Illalla Ruu meni nukkumaan jo erittäin terveenoloisena, mutta sitten heräili puoliltaöin (ei ollenkaan normaalia, ei ole oikeastaan ikinä valvonut ja valvottanut näin) ja unenpöpperöisenä itki, huusi ja yski eikä meinannut rauhoittua ollenkaan. J-P hyssytteli Ruuta reilun tunnin verran, sitten minä siirryin Ruun kanssa olkkariin ja katselimme Mikki Hiiren Joulu -DVD:tä aamuyöllä kahdesta kolmeen. Jippii... Ruu halusi milloin kaakaota, milloin mehua, mutta uni ei kelvannut. (Olisin tottavie voinut vaikka leipoa pullia, jos pikkumies olisi niitä vaatinut unilääkkeeksi.) Kahdesti Ruu simahti sohvalle ja toisen kerran jälkeen - aamuneljältä - jäi lopulta tuhisemaan sänkyynsä, kun olin raukkaparan sinne kantanut.
Huomenna Ruu menee jo eskariin. Varmasti. Nimittäin kun äsken nuokuin nojatuolissa Ruun katsellessa telkkaria, niin peräti kahdesti ja takuulla juuri sillä sekunnilla, kun olin torkahtamassa, tuo pikkuriiviö tuli viereeni ja huusi kovalla äänellä 'pöö äiti'. Terveen nuoren miehen merkki.
***
Saagan hammaskeiju ei ole saapunut vieläkään. Saaga on kokeillut kaikenlaista ompunpuraisemisesta omin sormin nyppäisyyn, mutta ei ole auttanut. Fransilta sen sijaan eilen koulussa lähti pitkään heilunut kulmahammas ja siitäpä pikkusisko tuli kovin kateelliseksi. Linnut sirkuttavat takassa, mutta keijunsiipien suhinaa ei vain kuulu.
***
Roosan sydänystävä Sesilia muutti viime torstaina Dar es Salaamiin, Tansaniaan. Roosa ja toinen ystävänsä Tanya viettivät torstaiaamupäivän Sesilian luona ja Starbucksissa (annoimme Roosalle luvan olla poissa koulusta), ennenkuin Sesilian ja vanhempiensa piti lähteä lentokentälle. Haikeita tunnelmia. Nyt Roosa odottelee, että Sesi saa nettiyhteydet kuntoon ja pääsevät edes chattailemaan.
***
Viime torstaina meillä oli vanhempainkeskustelu Fransin mukavan opettajan Ms Vaugh'n kanssa. Emme kumpikaan J-P:n kanssa olleet tavanneet opea aiemmin, ja koko syksynä emme olleet kuulleet opelta sen enempää positiivista kuin negatiivistakaan Fransin koulunkäynnistä, joten emme oikeastaan tienneet, mitä odottaa. Useimmista kokeista Frans on saanut täysiä pisteitä - jopa iiristä, joka viime vuonna vielä takkuili - joten toki tiesimme kaiken sujuvan hyvin.
Ms Vaugh aloitti kehumalla Fransin englannintaitoja. Poika, joka puolitoista vuotta sitten osasi vain muutaman englanninsanan, kirjoittaa nyt 3-4 sivua tekstiä - hienoja ja lennokkaita tarinoita - ilman ainuttakaan virhettä! Ja puhe sujuu myös. Matematiikka on myös erinomaisen tasolla, samoin reaaliaineet ja liikunta. Iirikin alkaa olla jo 'very good' viimevuotisen tyydyttävän sijaan. - Ja lopuksi opettaja totesi vaatimattomasti, että jos Fransin taidot kehittyvät tätä vauhtia, poikamme on parin vuoden kuluttua 'genious'. - Mitä tuohon nyt sitten lisäisi. Muuta kuin että meille on haaste saada Frans pysymään kiinnostuneena koulunkäynnistä ja uuden oppimisesta. Ja kuitenkin yrittää olla kitkemättä pois kaikkea hajamielisyyttä, jotta luovuudelle ja omille ajatuksillekin jää tilaa. Sillä niitä riittää. Kotona laatikot ja nurkat pursuilevat Fransin piirtämiä sarjiksia ja kirjoittamia tarinoita, muunmuassa.
***
Lähiviikkojen ohjelmassa ei ole mitään erityisempää ja vieraskalenterimmekin näyttää typötyhjää. Ihan outoa. Ruunkin mielestä. Eilisaamuna Ruu nimittäin herättyään kysyi ihan ensimmäiseksi: 'Ketkä meille nyt tulee kylään?'
11 comments:
Vautsi Frans miten nopeasti oppinut kielen hyvin ja vielä iiriäkin!
Pikaista paranemista köhäisille ja nauttikaa arjesta perheen kesken.
Mitä muuten teette jouluna?
Kiitos, Marita, näyttäisi nyt taudit olevan kaikkoamassa. Ruu meni aamulla eskariin ja itse nukuin viime yönä 23-07 heräämättä kertaakaan sen enempää omiin kuin toistenkaan yskimisiin :)
Kyllä me koko ajan äimistellään, kuinka älytöntä vauhtia lapset ovat kieltä oppineet! Ruu on ollut eskarissaan vasta 2,5kk ja puhuu jo kaikenlaista, esimerkiksi eilen pyöräili sisällä ja pyysi mua väistämään:'I need to go this way, please'.
Joulun vietämme täällä irkuissa. Lapset kun ovat sitä mieltä, että jos lahjoja pitää kuskata lentskarissa niin eivät saa mitään hienoa (isoa ja/tai painavaa)... juupa juu. Lapsilla on vielä kouluakin 23. joulukuuta.
Kylla tuo teidan Ruu on mainio! Olen hersynyt naurusta, kun olen lukenut noita sun vanhempia bloggauksia.
Toivottavasti kohat ja muut taudit nyt paranee! Muistan omat ensimmaiset pari vuotta irkuissa: olin ihan kokoajan kipea! Angiinaa ja virtsatietulehdusta jokatoinen kuukausi vuorotellen. Kylla se on tama kostea ilmasto ja kun sisallakin on kylma, mika nuo aiheuttaa!
Kivaa "keksiviikkoa"!
Ihania perhejuttuja ja onnittelut opettajan kehuista :) näyttää olevan Fransilla tarpeeksi haasteita koulussa ja ihanaa kun opettajat jaksavat kehua onnistumisista.
Voikaa hyvin ja pysykää terveinä! Joulu se tulla jollottaa vaikka miten yrittää kalenteria hidastaa ;)
Kiitos, Maria! Joulunodotusta teillekin! Laitathan kuulumisianne jossain välissä (vai onko teiltä tulossa yhtä kiva joulukirje kuin viime vuonnakin :)?) - Musta on tämän blogin myötä tullut valitettavan laiska meilailija.
MaaMaa, meillä oli tosi tautinen viime talvi! Perheessä oli koko ajan vähintäänkin yksi kipeänä. Minäkin, joka Suomessa ei saanut välttämättä kuin yhden kuumeettoman pikkuflunssan talvessa, sairastin kaksi poskiontelotulehdusta ja kaksi vatsatautia muista pienemmistä köhistä puhumattakaan.
Meillä on onneksi lämmin talo :) Varsinkin jos raaskii pitää lämmöt täysillä ja vielä maksaa siitä. Viime talven kylmimpinä kuukausina kaasulaskut eivät olleet ihan pieniä :|
onpas siellä taas tapahtunut :) onnea fransille valtavan nopeasta oppimiskyvystä!! hieno juttu tuommonen! ja toivonmukaan siellä painitaan taudit pian pois, niin pääsette takaisin normaaliin päivärytmiin :)
Tarja, kiitos! Eiköhän me nyt olla kutakuinkin terveitä. Nimimerkillä 'seuraavaa potilasta odotellen'...
Hyvä Frans, fiksu poika.
Meillä Lola on kanssa samantyyppinen hajamielinen piirtelijä/kirjoittaja/taiteilijaluonne. Samaa oon pohtinyt minäkin, että miten sumplia tasapaino vapaan 'hullun luovuuden' ja toisaalta edes jonkinlaisen järjestelmällisyyden ja huolellisuuden oppimisen kanssa.
Väsyneenä kirjoitin hassusti, piti olla luova hulluus eikä hullu luovuus... :)
Riikka, molempi ilmaus parempi... :D
Post a Comment