Siitä asti kun Frans sai viime viikolla hurmaavan pikku marsunsa - minunkin mielestäni varsin viehko ja seurustelevainen herra - Ruu on toivonut itselleen omaa lemmikkiä. Eikä mitä tahansa lemmikkiä vaan poroa: Ruuta siis porottaa aivan todenteolla. Eilen meidän piti kalakauppareissulla pysähtyä varta vasten varmistamassa, olisiko Kinsealyn elänkaupassa yhtään poroa. Eipä ollut ja siksipä tämän päivän puheissa onkin toistunut kysymys, milloin voitaisiin lähteä Lapista hakemaan Ruulle ikiomaa poroa... Sepä vasta olisikin vinhaa: suomalaisten takapihalla yksi aitolappilainen sarvipää... (ja minä katselemassa sitä sillä silmällä, millaista fileetä se kasvattaa ja miltä sen käristys maistuu, hyi minua)
Porotuksesta huolimatta - vaiko kenties johtuen - Ruu hylkäsi vaipat toissapäivänä ja ihan oma-aloitteisesti. Puuha Pete -pikkarivarastoakin piti käydä kaupassa täydentämässä, kun motivaatiota kerran riittää. Pieniä vahinkoja on tullut silloin tällöin, mutta yllättävän vähän, ja yövaipatkin ovat pysyneet kuivina. Toivotaan, että kuivuus ei jää vain kaudeksi. Pienillä lahjuksilla hommaan on saatu lisäpotkua: pienestä pieni karkki, isosta iso karkki. Ja jos sattuu vahinko, on syytä kuunnella myös perusteluja - kuten eilen: 'se vaan tuli yhtäkkiä ninku lumps'...
Porotuksesta huolimatta - vaiko kenties johtuen - Ruu hylkäsi vaipat toissapäivänä ja ihan oma-aloitteisesti. Puuha Pete -pikkarivarastoakin piti käydä kaupassa täydentämässä, kun motivaatiota kerran riittää. Pieniä vahinkoja on tullut silloin tällöin, mutta yllättävän vähän, ja yövaipatkin ovat pysyneet kuivina. Toivotaan, että kuivuus ei jää vain kaudeksi. Pienillä lahjuksilla hommaan on saatu lisäpotkua: pienestä pieni karkki, isosta iso karkki. Ja jos sattuu vahinko, on syytä kuunnella myös perusteluja - kuten eilen: 'se vaan tuli yhtäkkiä ninku lumps'...
No comments:
Post a Comment