Sunnuntaiaamu cottagessa alkoi perinteisellä irkkuaamiaisella eli munalla, pekonilla, pikkunakeilla ja black puddingilla.
Lapset katselivat aamuohjelmia telkkarista. Mökin teeveessä näkyivät vain RTE:n (Irlannin 'yle') kanavat, mutta niiltä tuli onneksi aamuisin lastenohjelmia (ja iltaisin James Bond -leffoja ;). Kotonahan meillä näkyy kymmenkunta lastenkanavaa, joilta tulee lastenohjelmia aamusta iltaan. Eivät lapset juuri telkkaria lomaviikon aikana kaipailleetkaan, meillä vain aamurutiineihin kuuluu, että lapset paarustavat yksi kerrallaan telkkarin ääreen hetkeksi heräilemään ja sitten vasta kömpivät aamupalapöytään. Siten saamme J-P:n kanssa rauhaisan aamukahvihetken ainakin useimpina aamuina.
Aamiaisen ja aamutoimien jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Oughterardin kylää. Pikkuteitä, vuoria, kiviaitoja, pari pientä sadekuuroa, sadoittain lampaita, järventapaisia, hulppeita taloja siellä täällä... Kaunista ja karua samanaikaisesti.
Joka puolella oli suomaata. Aina silloin tällöin saattoi bongata paikallisia asukkaita nostamassa turvetta ihan kotitarpeiksi ja isompiakin turpeennostoalueita näimme:
Kivisiä raunioita (pieniä mökkejä, linnoja, linnoituksia, pyörötorneja, lammaspaimenen suojia) saattoi bongailla joka kukkulalta:
Yllättäen matkan varrella oli havumetsääkin, hyvin synkkää ja tiheää:
County Galwayn ja Connemaran alueilla puhutaan iiriä eniten koko Irlannissa. Tämä kyltti kertoo, että ollaan tultu iirinkieliselle alueelle:
Kivoja kavereita...:
Oughterardin kylän liepeillä menimme katsomaan ensimmäiseksi Aughnanuren linnaa, joka on rakennettu noin vuonna 1500:
Sisältä valkoiseksi kalkittu linna ...haisi homeelta, ja lepakonpapanoita oli ympäriinsä. Mikäs sen jännittävämpää lapsille...
Frans löysi lattialta kuolleen lepakon ja jäi sitä hetkeksi ihmettelemään:
Linnan pihalla oli vanhan juhlasalin rauniot. Muurissa oli hienoja kaari-ikkuna-aukkoja, joissa koristelut erottuivat vielä selvästi:
Linnavisiitin jälkeen menimme tutkailemaan Oughterardin kylää ja poikkesimme pizzalounaalle paikalliseen italoravintolaan. Pizzat olivat hulppeankokoisia, lastenpizzat varsinkin, mutta lähes kaikki meni.Pizzeriasta ulostullessamme törmäsimme ainoisiin suomalaisiin koko viikon lomamme aikana. Suomalainen pariskunta, joka oli asunut seitsemän vuotta Irlannissa ja nyt viimeiset pari vuotta taas Suomessa, oli lomailemassa Galwayn seudulla ja sattuikin sitten juuri samaan pikkukylään juuri samaan aikaan kuin mekin. Pieni maailma :)
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Glengowlan kaivokseen. Tämä lyijy- ja hopeakaivos oli toiminnassa vuosina 1850-65. Sulkemisen jälkeen kaivos täyttyi vedellä ja mudalla, ja vasta vuonna 1999 se tyhjennettiin ja avattiin yleisölle.Olimme illan viimeiset visiteeraajat ja saimme ihan oman oppaan. Kypärät piti laittaa päähän ja Ruu oli aivan innoissaan 'puuhapetenkeltaisesta' kypärästä - jota ei olisi poislähtiessä halunnut lainkaan palauttaa...
Vanhoja, ruosteisia kaivostyökaluja. Oppaan mukaan kolmelta mieheltä meni neljä tuntia yhden tällaisen taltan (noin 30 cm) hakkaamiseen kiven sisään räjäytysnallin laittamista varten:
Kaivoskäynnin jälkeen jatkoimme matkaa Clifdeniin, joka on Connemaran niemimaan 'pääkaupunki'. Paljon kivikkoisia vuoria matkanvarrella:
Clifdenin rantaa:
Istuksimme hetken kaupungin keskustassa aurinkoisella terassilla. Turisteja oli liikkeellä sankoin joukoin ja viereinen kalaravintola näytti mainostavan ruokiaan englannin lisäksi saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi.
Monen monituista vesipulloa tuli reissun aikana ostettua...:
Matkalla takaisin cottageen ajelimme merenrantateitä pitkin ja ihailimme Atlantin maisemia:
Varsin vihaiset silmät... (ja kaveri varmistelee taustalla):
No comments:
Post a Comment