Päivä Lontoossa

Esikoisemme Roosa Vilhelmiina täyttää ensi sunnuntaina 13 vuotta. Tulevan juhlan kunniaksi kävimme lauantaina kaksistaan Lontoossa, aamulennolla sinne ja illalla takaisin. Ryanair lähti Dublinista ajallaan kahdeksalta ja jo 9:20 laskeuduimme peltojen keskelle Gatwickin lentokentälle. Sääennusteet pitivät paikkansa: aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja edessä oli lämmin päivä!

Junaan pääsimme vaivatta, vaikka alkuun asemalla Gatwick Express -junan lippuautomaatti takkuilikin: näppäilin koneeseen yhden aikuisen ja yhden lapsen meno-paluun ja olin jo syöttämässä seteleitäkin automaattiin - joka sitten keksi ilmoittaa, että 'multiple tickets by credit card only'... Peruin lastenlipun ja maksoin omani seteleillä (jossa välissä automaatti päätti olla hyväksymättä muutaman viikon takaiselta Edinburghin reissulta lompakkoon jäänyttä 10 punnan 'Bank of Scotland' -seteliä!) ja sain vaivanpalautuksena kourallisen kolikoita. Roosan lippua ostaessani kone narisi, että vaihtorahat ovat loppu, joten jouduimme siirtymään viereiselle automaatille jonottamaan.

Vihdoinkin junassa:
Gatwick Expressillä pääsee Lontoon Victorian asemalle puolessa tunnissa eli varsin joutuisasti. Tarkoituksenamme oli jatkaa tubella Waterloon asemalle. Victorian tubeasemalla jonot lippuautomaateille ja tiskeille olivat piiitkät ja hetken pohdinnan jälkeen älysin, että St James' Park -tubeasemahan on vain viiden minuutin kävelymatkan päässä (Canonbury Groupin toimisto sijaitsee sen ja Victorian aseman puolivälissä) ja siellä tuskin törmäisi moiseen turistijonoon. Eikä törmättykään. Saatiin metroliput ja päästiin jatkamaan matkaa. Westminsterin asemalla tosin tuli taas pieni viivästys, kun Jubilee -metrolinja oli koko viikonlopun sulki rakennustöiden takia. Puolenpäivän aikoihin pääsimme lopulta päivänvaloon London Eye -maailmanpyörän nurkilla. Emme olleet varanneet lippuja etukäteen, koska emme yhden päivän reissussa halunneet sitoutua mihinkään aikatauluihin. Jonot yläilmoihin olivat melkoiset, valehtelematta puolen kilometrin mittaiset! Päätimme, ettemme jää odottelemaan vaan jatkamme matkaa Madame Tussaud'n vahakabinettiin, joka oli Roosan ykköstoive tällä reissulla. Olisihan maailmanpyörässä ollut se hyvä puoli, että sieltä olisi nähnyt kaikki Lontoon turistikohteet kerralla - niinkuin hollantilainen nainen aamun lentokenttäjunassa sanoi. Puolensa siinäkin, juu, mutta kun aikaa on rajoitetusti, ei kolmen tunnin jonotus olisi ollut kovin järkevää.

Tubeen siis taas, suuntana Baker Streetin asema ja vahakabinetti! Turistijonoa riitti sielläkin, mutta mikäs siinä lämpimässä auringonpaisteessa oli jonottaa. Juuri jonoon päästyämme 'henkilökunta' kävi huikkaamassa, että puolisentoista tuntia kestää sisäänpääsyyn jonon hänniltä. Mutta eipä mennyt kuin tunti ja kokemus oli taatusti jonotuksen arvoinen! Lipunhinnoista olen tosin hieman eri mieltä: aikuinen £25 ja lapsi £21!


Michael Jackson -fani Fransille kuva tähden kädestä:


Roosa hyvässä seurassa: 'Harry Potter' Daniel Radcliffe ja irkku Colin Farrell:

Iso-Arska ja -Leena:

- Örps... - Kumpi se oli...?

Oma suosikkini jo 'Pieni Suklaapuoti'-ajoilta JOHNNY DEPP - 'kaapero' (=Pirates of the Caribbean), kuten Ruu sanoisi:
Roosan suosikki Christina Aguilera:
Ja toinen, Justin Timberlake:
Roosa ja Beyoncé:
Psykon talo:
'Sukkis', sanoisi J-P Lance Armstrongista:
Roosa arvoisessaan seurassa...:
Fransin suosikki:
'Kivat kaverit':

Vahakabinettikierroksen päätteeksi menimme 'live kauhukabinettiin', jossa saimme kiljua ja kirkua ihan kunnolla. Zombieiksi ja ties miksi pukeutuneet näyttelijät örisivät korviimme, hypähtelivät esiin kulman takaa ja säikyttelivät minkä ehtivät. Valot välkkyivät ja pommit paukkuivat. Säikähtynyt kirkaisu muuttui hetkessä nauruksi ja väsymyskin kaikkosi ihan täysin!

Regent Streetin liepeiltä löysimme mukavan välimerellisen Red Onion - ravintolan, jossa söimme myöhäistä (kolmen maissa) lounasta.

Roosan 'Frutti di Mare' -pizza:
Minun 'Penne Puttanescani' (anjovista, oliiveja, kapriksia, tomaattikastiketta, rucolaa, parmesania):
Ruoan jälkeen palasimme Oxford Streetille shoppailemaan ja turistipaljoutta ihmettelemään:




Seitsemän aikoihin oli aika palata Victorian asemalle. Helteisen päivän iltana tubeasemillakin oli kuuma:
Victorian aseman Wasabi- sushibaarista ostimme junaan pientä iltapalaa:
Kun kahdeksan maissa pääsimme Gatwickille ja ohi turvatarkastusten, monitori kertoi iloisesti, että 21.15 -lähtevä lentomme oli myöhässä ja lähtisi vasta 23.35! Hienoa! Jalat hellinä päivän kävelyistä ja aikainen aamuherätys painoivat, mutta minkäs teet! Ostimme pinkan lehtiä ja istuksimme niitä lukemassa, samalla katsellen tulevia ja lähteviä lentoja:
Useimmat kaupat sulkivat ovensa jo kahdeksalta. Mäkkärissä saimme sentään pientä kanailtapalaa:
Vielä klo 23.04 monitori ei näyttänyt lähtöporttia:
Lehteensä syventynyt Roosa nousi noin klo 23.10 mennäkseen vessaan. Sillä aikaa monitori päivittyi tiedolla 'go to gate 10' ja minuuttia myöhemmin 'gate closing'. Ripeää tuo 'raikun touhu'...! Kymppiportille mennessämme jonoa oli vitosovelle asti ja selvisikin sitten, että Ryanair hoiteli kaksi lentoa (17:30 ja 21:15) yhdellä ja samalla koneella... Arvioitu lähtöaika ei oikein pitänyt paikkaansa, puolenyön kieppeille kesti ja kotona Gainsborough'ssa olimme joskus aamukahden jälkeen. Halvalla olisi meiltä eilen saanut kaksi elävää zombieta Tussaud'n kauhukabinettiin...
Nähtävyyksien ja ruoan lisäksi matkalla on mukavaa ostaa tuliaisia. Frans oli aivan innoissaan tästä 'zombien tuomasta' zombie-paidasta:

Saaga sai kivat 'päällevärittävät' tussit Hamleysin lelukaupasta:
J-P:n tuliaiset eivät nekään 'paskempia' olleet:
Ruu ja tube:
Omat ostokseni: halvan punnan ansiosta tämä satsi laatuleffoja maksoi yhteensä 25 euroa!