Kuulumisia ja Mietteitä Pääsiäistä Odotellessa

Meillä on aika hipihiljaista juuri nyt, outoa... Oma väsy kyllä painaa enkä ole jaksanut paneutua sen koommin meileihin kuin blogeihinkaan, pahoittelut :(

Roosa ja Frans lensivät maanantaina Suomeen pääsiäisloman viettoon - täällä on koulusta peräti kahden viikon loma - parhaillaan lienevät J-P:n vanhempien kanssa matkalla Lappiin hiihtämään pääsiäispyhiksi, ja toisen lomaviikon viettävät äitini luona Korpilahdella, ja sitten lentävät Riitta-isotädin kanssa takaisin kotiin maanantaina 31.maaliskuuta (yksi ylimääräinen lomapäivä siis luvassa). - Ruu on päiväunilla; Saaga piirtelee liiduilla keväänvärisiä kuvia pihakiveykseen; Saara pesee keittiön lattiaa, ja J-P -parka parantelee vatsapöpöään yläkerrassa (ei aavistustakaan, onko ihan oikea vatsatauti vaiko esimerkiksi siitä toissapäivän tiramisusta kotoisin - alkoi siis maanantain ja tiistain välisenä yönä, joten voi tosiaan olla jonkinlainen ruokamyrkytys, kun me muut kerran olemme ok). Telkkarikaan ei ole unohtunut päälle mesoamaan. Itse teen jälleen tänään etätöitä - töissä on tosi hiljaista eikä ole vaivan väärti ajella ruuhkassa toimistolle, kun meileihin voin vastailla kotoakin.

Muutenkin tympii toimettomuus töissä. Pomoni ovat mukavia ja kaikinpuolin joustavia, mutta aika ajoin on todellakin niin hiljaista, että toimistolla puolitoimettomana istuminen on hyvinhyvin epämotivoivaa ja puuduttavaa (nettisurffailullakin on rajansa!). Samoin kuin se ruuhkassa käkkiminen - pahimmillaan kolme varttia suuntaansa. Vaikka luvassa onkin mielenkiintoisia hommia Englannin ja Omanin konferenssijärjestelyjen kanssa, ne ovat kuitenkin vasta syksyn puolella syys-marraskuussa ja niiden työrupeama alkaa vasta muutamaa viikkoa ennen itse konferenssia.

Jos yhden miehen palkalla eläisi, voisin hyvinkin ajatella jääväni kotiin noin vuodeksi (kun Ruu on 'viimeistä vuottaan' vielä pieni eli kotona) ja sitten taas tehdä töitä täällä vuoden verran. Meillä ei ole mitään lukkoonlyötyjä suunnitelmia, mutta tällä hetkellä fiiliksemme ovat sellaiset, että palaisimme Suomeen kesällä 2010. Pikku Ruu nimittäin pääsee täällä kouluun syyskuussa 2009 (vajaan vuoden päästä on jo ilmoittautuminen!) ja olisi mukavaa, että Ruukin ehtisi oppia muutakin kuin 'dinosaur'- ja 'Guinness' -englantia.

Tokihan nykyinen 'helppo ja huonopalkkainen' työni on lähestulkoon luksusta verrattuna vuodentakaiseen Account Manager -pestiini Vistatecissa. Vistatecin olematon perehdytys, 'nölli' esimies (ensimmäisellä työviikollani kysyin 'nölliltä' vähän väliä neuvoja ja poikkeuksetta vastaus oli 'not now' :|), muutamaa mukavaa kollegaa lukuunottamatta tympeitä työkavereita ja puolentoista tunnin työmatka suuntaansa olivat vähän liikaa perheellisen elämässä. Riesana olivat myös jatkuvat ylityöt: monena aamuna lähdin ihan liian aikaiseen junaan ja kuvittelin pääseväni aikaisin kotiin ja sitten taas - kas kummaa - jollakin jenkkiasiakkaalla oli liikaa asiaa enkä päässyt minnekään ja 'ihan normaalille' työpäivälle kertyi pituutta 6:15-19:45 - eikä sitä olisi happaminkaan sitruuna kovin kauaa kestänyt. Minä kestin peräti 2½ kuukautta. Ja kun irtisanouduin, jouduin olemaan koko hemmetin irtisanoutumiskuukauden töissä, päivälleen! (Suomessa on kai ihan käytäntö joustaa tästä?) Muutamaa kuukautta lähtöni jälkeen kuulin, että tilalleni palkattu nuorimies oli viihtynyt firmassa reilun kuukauden ja lähtenyt pois osin samoista syistä kuin minäkin eli olemattoman perehdytyksen ja esimiehen nollatuen takia. Kuulin myös, että espanjalainen naiskollega oli joutunut väkipakolla lähtemään 'urgentille' työmatkalle jenkkeihin päiväksi (plus kaksi yötä koneessa) kaksi päivää ennen häitänsä ja oli kuulemma ollut mukava jetlag ja mustat rinkulat silmien ympärillä vielä alttarilla...

No, vaikka J-P aika ajoin on leipääntynyt töihinsä, niin viihtyy kuitenkin tarpeeksi hyvin uutta duunia ainakaan etsimällä etsiäkseen. Ja ESpatialin sijaintihan on aivan loistava, meiltä vain 5 minuuttia autolla tai vartin verran (kahdella) bussilla ja pyöräillessäkään ei taida varttia kauempaa mennä.

***

Roosa siirtyy syksyllä secondary schooliin eli yläkouluun ja oli muutama viikko sitten lähtötasotesteissä tulevassa koulussaan (n. 5km meiltä, bussilla pääsee hyvin). Valinnaisaineet piti myös vahvistaa, ja koska Roosan ei tarvitse lukea iirin kieltä (pakollinen kaikille muille paitsi yli 11-vuotiaina Irlantiin muuttaneille - ja Roosahan oli vähän vaille 12-vuotias, kun vuosi sitten muutimme tänne, joten Roosa sai virallisen 'iiristävapautustodistuksen' rehtoriltaan), Roosa valitsi seiskaluokalle sekä ranskan että espanjan ja käytännön valinnaisaineista kuviksen ja kotitalouden.

***

Pääsiäisen ajan aiomme ihan relailla. Ei sen kummempaa suunniteltua. Saatamme ajella jonnekin tai sitten ihan olla vaan (jälkimmäinen kuulostaa oivalliselta...).

Huhtikuun ekaksi viikonlopuksi (5.-6.4.) J-P buukkasi - synttärilahjakseni, vau :) ... - ihan kaksistaan - viikonloppuvisiitin Edinburghiin :D Au Pair Saara ja täti Riitta huolehtivat sovitusti jälkikasvustamme nuo 43 tuntia. Edinburghiin on täältä vain tunnin lento, joten ehtinemme perilläolomme 36 tunnissa tutustua jo aika lailla skottimaailmaan. - Heh, löydäänkö vetoa josko J-P suostuisi kiltissä poseeraamaan...? Panokset tänne blogiin...parhaiten panostaneelle kilttikuva meilissä :D)