Tämän blogin tarkoituksena on välittää kuulumisiamme perhekuvien kera sukulaisille, ystäville ja tuttaville eri puolilla maailmaa. Blogin osoitetta ei löydy hakukoneiden avulla eikä linkkilistoilta. Ethän siis anna blogimme osoitetta kenellekään varmistamatta ensin meiltä, sillä haluamme pysyä jotakuinkin perillä siitä, ketkä blogiamme lukevat.
Ilahdumme kovasti kommenteista - ja voit jättää kommentin mihin tahansa postaukseen, ne löytävät aina tiensä sekä blogiin että sähköpostiimme.
***
The purpose of this blog is to keep our families and friends up-to-date how everything is with us. You cannot find the address with any search engine or on any link lists. Please, do not give the address of our blog to anybody before confirming with us, because we really like to know who all you readers are.
Please leave a comment - and you can comment on older posts as well as I receive all the comments to my email.
Tervetuloa
Leena, J-P, Roosa (14), Frans (10), Saaga (6) & Rudolf (3) muuttivat Malahideen, County Dubliniin, Irlantiin maaliskuussa 2007. J-P työskentelee seniorkonsulttina eSpatial Solutions:ssa, Leena aloitti juuri helmikuun alusta kotiäitijakson, kun Policy&Markets -julkaisu lopetettiin. Loppukesästä luvassa taas työnhakua täysillä. Roosa on secondary schoolin ensimmäisellä luokalla, Frans perusirlantilaisen katolisen alakoulun neljännellä luokalla ja Saaga taas kaksivuotisenInfant Schoolin toisella eli Senior Infant -luokalla. Pikku Ruu käy Montessori-esikoulua.
Welcome
Leena, J-P, Roosa (14), Frans (10), Saaga (6) and Rudolf (3) moved to Malahide, CO Dublin, Ireland from Finland in March, 2007. J-P is working as a Senior Consultant at eSpatial Solutions, Leena is a stay-at-home-mom again for a while and will start looking for a new job after the summer. Roosa is a 1st year student at secondary school. Frans is in 4th class in Pope John Paul II Primary School and Saaga is a Senior Infant at St. Sylvester's Infant School. Little Ruu goes to NZone Montessori pre-school.
Voi Leena! Ihana lukea teidän viikon jutut, saan taas uskoa tulevaan. Välillä on vaikea kannustaa neiti neljä-veetä kun haluaa AUTTAA: pilkkomaan vihanneksia terävällä veitsellä, sekoittamaan tulikuumaa kastiketta jne. vaikka tiedän, että pidemmän päälle pitää kannustaa ja saan "palkkani".
mun piti esikatsella kommenttini ja se lähtikin sitten julkaisuun. No olkoon todiste kauniista suomenkielestäni ;O) MaaMaa - sovitaanko että beibisittaat vaikka pari tuntia Ruuta ja meidän rinsessaa ja tullaan Leenan kanssa sitten katsomaan mikä maalaus sulla on naamalla...
MaaMaa, mehän järkätäänkin seuraavaksi meillä kasvomaalausbileet... Mahtaisiko luvan kanssa enää lapsilta onnistua. - Tuli vaan mieleen, kun entisessä kodissamme Tampereella 'muutama' seinä odotti tapetointia. Ystäväperhe lapsineen oli kylässä vappuaattona, olisikohan meidän Roosa ollut 4 tai 5v. ja ystäväperheen kaksi lasta samanikäisiä. J-P sitten oikein yllytti lapsia piirtämään seinille tuossa huoneessa. Lapset olivat aivan suu auki ihmetyksestä ja eivät millään olisi ottaneet kynää käteen (salaa kyllä voi seinään piirtää), ennenkuin J-P melkein käskemällä käski ja silti lapset olivat koko ajan varuillaan (sekoitetaan toisten kasvatusta...).
RouvaHoo, eihän se helppoa ole, varsinkaan noitten vaarallisempien juttujen kanssa. Ruukin tässä yksi päivä halusi pilkkoa pätkän kurkkua... Itse oikeastaan tajusin relata kun joskus vuosia sitten 'oivalsin', että sämpylät ja pullat maistuu hyviltä ulkonäöstä riippumatta - silloin kun itselle leivotaan. Sen verran vain jeesaan leipomisessa, että pilkon taikinapalat samankokoisiksi niin ei tarvitse paistaessa erotella jättidinoja ja pikkupiperryksiä... - Kuten MaaMaalle juuri kommentoin, että jos vaikka ne kasvomaalausbileet seuraavaksi :D Muutama permanent-tussi lasten käsiin...
Marita, juu, ei epäilystäkään... Keskiviikkoaamuna, kun Aku Ankka tuli postissa, Ruu kaivoi sen välistä tarroja, liimasi ne käsiinsä ja oli autossa näyttänyt J-P:lle ennen eskariin menoa: 'mä voin mennä näin'.
5 comments:
hihii
Ruun on kyllä niin hauska noiden "ei tää oo sotkua..." -juttujen kanssa. Pitäiskö itsekin kokeilla ja tehdä itsestäni vaikka Kissanainen :D
Voi Leena! Ihana lukea teidän viikon jutut, saan taas uskoa tulevaan.
Välillä on vaikea kannustaa neiti neljä-veetä kun haluaa AUTTAA: pilkkomaan vihanneksia terävällä veitsellä, sekoittamaan tulikuumaa kastiketta jne. vaikka tiedän, että pidemmän päälle pitää kannustaa ja saan "palkkani".
mun piti esikatsella kommenttini ja se lähtikin sitten julkaisuun. No olkoon todiste kauniista suomenkielestäni ;O)
MaaMaa - sovitaanko että beibisittaat vaikka pari tuntia Ruuta ja meidän rinsessaa ja tullaan Leenan kanssa sitten katsomaan mikä maalaus sulla on naamalla...
Tietenkin Batman!
Meidän pienin piirsi eilen koko kämmenen täyteen kuulakärkikynällä ja sanoi, että piirsi sen näyttääkseen sitä päiväkodin opettajalle :)
MaaMaa, mehän järkätäänkin seuraavaksi meillä kasvomaalausbileet... Mahtaisiko luvan kanssa enää lapsilta onnistua. - Tuli vaan mieleen, kun entisessä kodissamme Tampereella 'muutama' seinä odotti tapetointia. Ystäväperhe lapsineen oli kylässä vappuaattona, olisikohan meidän Roosa ollut 4 tai 5v. ja ystäväperheen kaksi lasta samanikäisiä. J-P sitten oikein yllytti lapsia piirtämään seinille tuossa huoneessa. Lapset olivat aivan suu auki ihmetyksestä ja eivät millään olisi ottaneet kynää käteen (salaa kyllä voi seinään piirtää), ennenkuin J-P melkein käskemällä käski ja silti lapset olivat koko ajan varuillaan (sekoitetaan toisten kasvatusta...).
RouvaHoo, eihän se helppoa ole, varsinkaan noitten vaarallisempien juttujen kanssa. Ruukin tässä yksi päivä halusi pilkkoa pätkän kurkkua... Itse oikeastaan tajusin relata kun joskus vuosia sitten 'oivalsin', että sämpylät ja pullat maistuu hyviltä ulkonäöstä riippumatta - silloin kun itselle leivotaan. Sen verran vain jeesaan leipomisessa, että pilkon taikinapalat samankokoisiksi niin ei tarvitse paistaessa erotella jättidinoja ja pikkupiperryksiä... - Kuten MaaMaalle juuri kommentoin, että jos vaikka ne kasvomaalausbileet seuraavaksi :D Muutama permanent-tussi lasten käsiin...
Marita, juu, ei epäilystäkään... Keskiviikkoaamuna, kun Aku Ankka tuli postissa, Ruu kaivoi sen välistä tarroja, liimasi ne käsiinsä ja oli autossa näyttänyt J-P:lle ennen eskariin menoa: 'mä voin mennä näin'.
Post a Comment