Viimeisiä Lomapäiviä

Torstain saunapuhtoista iltaa Korpilahdelta!

Ihana loma on lopuillaan. Viimeisten yhdeksän päivän aikana näimme ehkä 0,3% ihmisistä, joita olisimme halunneet nähdä ja maksimissaan 2% niistä ystävistä ja tutuista, jotka olivat nimenomaan tällä lomalla kutsuneet kylään. Kiitoksemme kaikille! Ja muille - nolosti - kesällä sitten! Ja Dubliniin saa aina tulla (toistekin... tai kuudetta kertaa)!

***

Keskiviikkoiltana saimme mummin luo iltakahville Fransin Jonna-kummin ja Tommin Jyväskylästä. Ihanaa, kun ehtivät moikkaamaan! Raskas syksy talonrakentamisisineen kaikkineen takana heillä (ja urakka jatkuu vielä). - Seuraavaksi nähdään Dublinissa eikös niin..!:

Keskiviikkoiltana Saaga innostui tekemään kaikenmoisia varjokuvia yölampun valossa:


***

Torstaina yhden maissa lähdimme ajelemaan Äänekosken suuntaan ystäviemme Minnan ja Pasin ja Tessa-'vauvan' luo (Tessahan ei enää ole vauva kun on jo yli 2 vee!). -Pysähdyimme hetken Jyväskylässä, jossa J-P:llä oli jotakin suomibyrokratiaa hoidettavanaan.

Frans ja Ruu halusivat jäädä mummin luo päiväksi, joten läksimme matkaan vain tyttärien kanssa. Sillä aikaa kun J-P hoiteli vakuutusasioita kaupungilla, kävimme tyttöjen kanssa Kalpiksen karkkikaupassa ja Roosa ehti vielä sovittaa itselleen sopivat puolenhinnan farkut Gina Tricot -liikkeestä.

Jyväskylästä matkan ei pitänyt kestää kauankaan, mutta kolari tukki nelostien Jyväskylästä pohjoiseen. Juuri kun me pääsimme nelostien alkuun, kaksi mustaamaijaa ja yksi paloauto menivät ohitsemme pillit ujeltaen - ja kovastikin huonossa kelissä luistellen.

Ensimmäiseksi, vähän Kirrin pohjoispuolella, näimme tämän kulmarouhaisseen rekan. Mainittakoon heti, että uutisten mukaan kaikki osapuolet olivat loukkaantuneet vain lievästi ja ambulanssit olivat vieneet kaikki asianosaiset hoitoon jo paljon ennen kuin me liityimme yhden kaistan autojonoon, joka mateli puolisen tuntia ennenkuin pääsimme jatkamaan matkaa, joten vaikka rekkaan törmännyt farmari oli lunastuskunnossa, ihmiset olivat ok :)

Minnan ja Pasin luona olimme vähän ennen kolmea iltapäivällä. Kaunis, uusi hirsitalo Äänekosken Hietaman maaseudulla... eikun kauniilla mäntykankaalla.

Tessa (täyttänyt joulukuussa 2 vee) odotti meitä eikä juurikaan ujostellut - muunmuassa pyysi Saagaa vaihtamaan vaippaansa...:

Saagan heti tykästyi pikkuneitiin ('pikkuveli on yäk') - palapelit ja muut leikit sujuivat hyvin:

Minna oli tehnyt ihanaa kinkkupiirakkaa (höm, taisin syödä kolme palaa) ja kylmäsavulohi- ja kinkkuleipiä. Pasi oli muistanut, ettei J-P tykkää pakaste- tai muustakaan säilötystä mansikasta, joten Minna oli leiponut makoisaa kääretorttua mustikka-vadelmatäytteellä :) (montakohan palaa J-P mahtoi sitten syödäkään... - laskitko, Minna?)

Hirsitalon lämmössä olisimme viihtyneet pitempäänkin!

Näitä läksiäishalauskuvia jälkeenpäin katsoessani tajusin vasta, että eläinperhe jäi kokonaan kuvaamatta! Norjalainen Metsäkissa ihana (!!!) Eikka, australiankelpie koirapoika ja kaksi vanhaa ja kovin komeaa vesikilpikonnaa. (Minna, tullaan uudestaan...!)

***

Tessa halasi Saagaa lähtiessämme piiitkään ja hartaasti:

Ja meille muillekin Tessa vilkutti:

Lähteissämme pieni lumisade häiritsi, muttei onneksi liikaa:


Minna ja Pasi olivat tehneet pihalleen kauniit jouluvalot vanhoista heinäseipäistä:


Nähdään taas pian - Irlannissa - eikös niin, Minna, Pasi & Tessa!! Suurkiitokset kaikesta!