Dublinista Tampereelle

Uudenvuodenaattonaamuna läksimme koko perhe 10 päivän Suomi-lomallemme, josta lapset olivat joulusta toivuttuaan jo kovastikin matkakuumeilleet. Me emme J-P:n kanssa kauheasti ehtineet, kun vielä tiistaina piti hoidella kaikenmaailman asioita, muunmuassa viedä marsupojat ja hamsterihemmo hoitopaikkaansa. Pakkaamisenkin aloitimme vasta illalla kuuden jälkeen, mutta ilmeisesti kaikki tarvittava tuli mukaan. Fransille ja Saagalle ei tosin löytynyt sopivia talvikenkiä - vammun pääsiäislomalla Fransille ostamat kengätkin olivat jo ehtineet jäädä pieniksi, mutta mummilan vintiltä löytynee Saagalle Roosan vanhoja, ja Frans joutuu alennusmyyntiostoksille sopivan paikan tullen.

Meillä oli lennolle kaksi eri varausta: J-P:lle, Roosalle ja Fransille omansa ruumalaukkuineen ja minulle, Saagalle ja Ruulle pelkkien käsimatkatavaroitten kera web-check-in:llä. Web-check-in:n pystyy Ryanairilla tekemään 14 päivää ennen matkaa, joten sain tsekattua meidät - Mrs Leenan, Miss Saagan ja Master Rudolfin samantien paluulennollekin.

Kello oli soimassa keskiviikkoaamuna 4:35. Kouluaamuihin verrattuna ei ollut mitään ongelmaa saada lapsia ylös sängyistään ja huumorikin hersyi normaalien kiukunpuuskien sijaan. Frans muunmuassa totesi noustessaan, että 'onko Roosa pessyt koko yön hampaitaan - kun mä menin nukkumaan, se pesi hampaitaan, ja nyt kun mä nousin se pesee hampaitaan..'

Olimme tilanneet taksin Malahiden taksiasemalta kymmenen yli viideksi. Vielä 5:20 ei ollut havaintoa minkäänlaisesta taksista ja Malahiden taksikeskus ei vastannut edes puhelimeen. Ikinä aiemmin ei kyseinen taksipalvelu ole ollut myöhässä, saati tehnyt ohareita niinkuin nyt pelkäsimme. (Päinvastoin, taksi on ollut odottamassa kadulla hyvissä ajoin ennen sovittua aikaa - ja montakohan taksia meille on näitten vajaan parin vuoden aikana tilattu itsellemme ja vieraillemme - kymmeniä.) Soitimme sitten Swordsin taksikeskukseen, josta luvattiin meille tilataksi samointein. Viiden minuutin kuluttua taksi kaartoikin pihaan ja pääsimme matkaan. Vähän ennen lentokenttää J-P:n kännykkä alkoi soida ja 'se toinen taksikuski' kyseli, miksei kukaan tule kyytiin... Swordsin taksikuski nääs. Olimmekin siis Malahiden taksin kyydissä, taksi vain oli tullut vartin myöhässä, mutta ei tietenkään ollut pyydellyt anteeksi myöhästymistään. No, pääasia, että pääsimme liikkeelle.

Kentälle päästyämme J-P, Roosa ja Frans liittyivät check-in-jonoon ja me Saagan ja Ruun kanssa menimme suoraan turvatarkastukseen, että ehtisimme ostaa meille juotavaa ja lehtiä ja pari tuliaisjuttuakin. Jonot turvatarkastukseen olivat ennennäkemättömän pitkät, mutta juuri kun olimme liittymässä jonon päähän, ystävällinen naisvirkailija huikkasi minulle, että voisin mennä lasten kanssa 'fast/business' -portista, jossa ei ollut jonoa lainkaan :) Selvisimme turvatarkastuksesta parissa minuutissa, saimme ostokset tehtyä ja kävelimme portille odottelemaan loppuperhettä. Matkan varrella Saaga ja Ruu pysähtyivät ihailemaan joulukoristeluita:

Aamun odottelu sujui nopeasti ja koneessa saimme vierekkäiset penkit käytävän molemmin puolin. Saatuaan turvavyönsä kiinni Ruu keskittyi tuijottamaan ikkunasta nousukiitoisia koneita ja aina Ryanairin koneen nähdessään huusi: 'toi on tän koneen kaveri!' Sen verran paljon oli koneita lähdössä, että puolisen tuntia koneemme mateli kentällä omaanvuoroaan odottaessaan ja sinä aikana Frans jo ehti nukahtaa umpiuneen. Ja kysyi herätessään, joko oltaisiin kohta perillä... kone ei kuitenkaan ollut vielä edes ilmassa.




Norjan ja Ruotsin yläpuolella oli lähes pilvetön taivas ja Frans ja Ruu ihailivat vuoria ja vuonoja:


Ja harvoin on Tamperekaan näkynyt koneen ikkunasta näin komeasti Näsinneuloineen kaikkineen:

Pirkkalaan laskeuduttuamme ja matkatavarat saatuamme (ja toivotettuamme hyvät uudet vuodet Jo'lle ja Will'lle, jotka olivat lentämässä viikoksi Dubliniin), menimme taksilla Tampereen linja-autoasemalle, laitoimme laukut säilöön ja ostimme liput Korpilahden bussiin. Ensimmäinen bussi olisi lähtenyt heti puolen tunnin kuluttua, mutta meidän piti päästä kunnon lounaalle ja karkkikauppaan, joten olimme päättäneet lähteä vasta kaksi ja puoli tuntia myöhemmin.

Tampereella oli pari astetta plussaa ja talvikengättömät ja pipottomat (pipot olivat hautautuneet jonkin repun uumeniin...) lapsemme tarkenivat hyvin.

Tässä talossa Vuolteenkadulla oli meidän eka oma koti, jossa asuimme vielä silloin, kun Roosa syntyi. Vuonna 1910 rakennettu talo oli jossain vaiheessa saanut purkutuomionkin (ei kuntonsa vaan sijaintinsa takia, tontille kun piti rakentaa jotain kallista ja hienoa), mutta nyt talo oli saanut uuden maalin pintaansa ja muutakin julkisivuremonttia näytti olevan työn alla:

Lounaalle menimme Napoliin:

J-P:ltäkin irtosi hymy, kun sai eteensä lemppariannoksensa eli Pasta Ettoren (pepperonea, jalapenoja, aurajuustoa ja ananasta):

Muille maistui pizza:

Lounaan jälkeen jatkoimme Stockalle, josta oli tarkoitus ostaa irtiksiä ja vähän ruokaviemisiä mummille. Stockan irtisosasto oli kuitenkin kadonnut (?? - syyskuun alussa se oli vielä entisellä paikallaan), joten menimme asematunnelin Makuuniin. Annoimme lasten täyttää omat pussinsa millä ikinä halusivatkaan ja ihme kyllä touhu pysyi käsissä, eikä kukaan haalinut älyttömiä karkkimääriä, vaikka loppusumma olikin 30 euroa (tokihan tuohon sisältyi jo J-P:n ja minun salmiakkivalikoimat).

Karkkiostosten jälkeen kävimme pikapikaa Stockan ruokaosastolla ja viereisessä Alkossa ja ehdimme sopivasti bussiasemalle noin vartti ennen bussin lähtöä. Ruu alkoi jo olla aika uupunut pitkästä päivästä ja kävelystä Tampereella ja totesikin bussiin päästyään, että 'bussissa on hyvä olla'. Kahden tunnin bussimatkan aikana nukuimme jokainen enemmän ja vähemmän. - Ja jottei irkkuelämä kokonaan unohtuisi, edessämme bussissa istui kaksi nuorta irkkumiestä sini-vihreäruudullisissa hameissaan, nilkkasukissaan, sääret paljaina. Olivat matkalla Himokselle ja näyttivät hieman kauhistuneilta, kun Himoksen pysäkki olikin ysitien varressa, josta on vielä aika lailla kävelyä itse määränpäähän...