Viime sunnuntaina vietimme 'irkku'isänpäivää. Aamiaiseksi shamppanjaa ja lasten kortteja. Mukavaa yhdessäoloa.
Illallisen kruunasi 'Unikakku'.
Taustaa: Näen hyvin usein hyvinkin pikkutarkan visuaalisia unia. Olen huono piirtämään ja unimuistitikkua (vähintään 4 gigaa tarvittaisiin...jos semmoinen olisi korvapuikon sijaan) ei ole kukaan vielä kehittänyt, joten uneni jäävät aina monitasoisen aamukahvikerronnan verbaalisiksi tulkinnoiksi.
Viime aikoina olen nähnyt sekä erittäin arkkitehtuurisia unia että 'sekalaisia' unia. - Osaisinpa kuvallistaa vaikkapa ne rakennukset, joissa unissani olen käynyt - ja varsinkin niitten kämppien kattopaneelit yksityiskohtineen, ja andywarholmaiset keittiönkaakelit. Puhumattakaan unieni vitsikirjoista, joista luin maailman hersyvimmät kaskut - ja unissa nimenomaan pilakuvina. Unissani olen lentänyt Äänekosken yläpuolella ihanissa hääjuhlissa ja Kalliovuorilla, ja nähnyt, kuinka sulho on harmaantunut ponnari-Pasi, joka ohjaa huippunopeaa ilmassakin lentävää harrikkaa... Ja Minnan hääpuku on jäänyt Mutasen leirikeskuksen saunan rantaan, mutta jostain kummasta hyönteis-punkki hakee koivunlehtiä peitoksi ja hyttysetkin kaikkoavat...
No, kakku-lähiuniin...
Pari viikkoa sitten näin unta, että toinen pomoni, Pippa, soitti minulle kiireellisen puhelun, että minun pitäisi äkkiä lentää New Yorkiin kakkukilpailuun. Osaisin kuulemma tehdä 'juuri sen oikean kakun'. Ja unessa osasinkin.
Kakku jäi herättyänikin mieleeni. Ja sen seurauksena - ja ehkä juuri siksi, että leipominen on ainoa tapa toteuttaa näitä visuaalisia uniani - syntyi tämä kakku: neljän munan kakkupohja jaettuna kahdeksi, marenkilevy, persikkaa, mansikkaa, karhunvatukkaa, kermavaahtoa, suklaarakeita...
Happy Father's Day, J-P!
Illallisen kruunasi 'Unikakku'.
Taustaa: Näen hyvin usein hyvinkin pikkutarkan visuaalisia unia. Olen huono piirtämään ja unimuistitikkua (vähintään 4 gigaa tarvittaisiin...jos semmoinen olisi korvapuikon sijaan) ei ole kukaan vielä kehittänyt, joten uneni jäävät aina monitasoisen aamukahvikerronnan verbaalisiksi tulkinnoiksi.
Viime aikoina olen nähnyt sekä erittäin arkkitehtuurisia unia että 'sekalaisia' unia. - Osaisinpa kuvallistaa vaikkapa ne rakennukset, joissa unissani olen käynyt - ja varsinkin niitten kämppien kattopaneelit yksityiskohtineen, ja andywarholmaiset keittiönkaakelit. Puhumattakaan unieni vitsikirjoista, joista luin maailman hersyvimmät kaskut - ja unissa nimenomaan pilakuvina. Unissani olen lentänyt Äänekosken yläpuolella ihanissa hääjuhlissa ja Kalliovuorilla, ja nähnyt, kuinka sulho on harmaantunut ponnari-Pasi, joka ohjaa huippunopeaa ilmassakin lentävää harrikkaa... Ja Minnan hääpuku on jäänyt Mutasen leirikeskuksen saunan rantaan, mutta jostain kummasta hyönteis-punkki hakee koivunlehtiä peitoksi ja hyttysetkin kaikkoavat...
No, kakku-lähiuniin...
Pari viikkoa sitten näin unta, että toinen pomoni, Pippa, soitti minulle kiireellisen puhelun, että minun pitäisi äkkiä lentää New Yorkiin kakkukilpailuun. Osaisin kuulemma tehdä 'juuri sen oikean kakun'. Ja unessa osasinkin.
Kakku jäi herättyänikin mieleeni. Ja sen seurauksena - ja ehkä juuri siksi, että leipominen on ainoa tapa toteuttaa näitä visuaalisia uniani - syntyi tämä kakku: neljän munan kakkupohja jaettuna kahdeksi, marenkilevy, persikkaa, mansikkaa, karhunvatukkaa, kermavaahtoa, suklaarakeita...
Happy Father's Day, J-P!
2 comments:
Kakun syntytarina on todella hauska. Vai unesta peräisin näin komea kakku!
Saagan isäänsä luoma katse on ihana. :)
Viime yönä näin unta punajuurikeitosta, jossa oli tofunpalasia ja sipulia... sitä seuraavaksi toteuttamaan :)
Post a Comment